Kuten ei ole tunnettua, HEO-kansanopistossa toimii tonttujen ylläpitämä “bio”etanolitehdas. Tislaus pitää keskeyttää opiston joulutauon ajaksi, mutta alasajosta vastaava kemistitonttu Teemu on saanut ruokamyrkytyksen syötyään jotain epämääräistä.
Kuten on tunnettua, tislauskolvia ei saa räjähdysvaaran vuoksi koskaan päästää tyhjäksi. Tislaamon ovi on lukossa, mutta Teemu on jättänyt hätätilanteita varten keittiö-laboratorioon ohjeet avaimen paikantamiseen. Ohjeet on kuitenkin tehty erittäin kryptisiksi siksi, että bioetanoli on viisasten juoma. Kaiken lisäksi keittiö-laboratorion ovi on lukossa. Tislaamon avain on nyt löydettävä 45 minuutissa, tai koko rakennus räjähtää.
Näillä saatesanoilla alkaa Pakoheone eli HEOn lääkislinjan kemiallis-jouluinen pakopeli. Pelaajilla on edessään joulukalenteri, jonka 19. luukusta paljastuu vain harmaantunut suklaa. Kaikissa muissa luukuissa on jokin HEOon liittyvä paikka, mutta kuinka he ikinä ehtivät tarkistaa pahimmillaan 23 paikkaa? Nyt kysytään rautaista ja ehkä raudastakin kemian osaamista.
Opetuksellinen pakopeli on oiva tapa järjestää rentoa ohjelmaa, jossa voi samalla oppia. Toisaalta peliä voisi hyvin käyttää arviointiinkin. Mitähän opiskelijat tuumaisivat kurssikokeesta, jossa läpi pelanneelle tulisi kymppi ja puoleen välin päässyt saisi seiskan? Paineensietokyky ainakin kasvaisi, kun aikarajan kanssa tuskaillessa pitäisi miettiä sitä, että jokainen opettajalta pyydetty vihje alentaisi arvosanaa pykälällä.
Pakopeli sopii pienille ryhmille, sillä yhtä aikaa pelaamassa voi olla enintään kuusi ihmistä. Parasta olisi, jos opettaja pystyisi koko ajan seuraamaan ryhmän toimintaa. Suoraviivaisesti etenevän pelin voisi kuitenkin saada toimimaan niinkin, että vinkit olisivat valmiina vaikka kirjekuorissa tai että niitä voisi käydä kysymässä samaan aikaan muuta ryhmää opettavalta opettajalta.
Mitä opiskelijat tykkäsivät Pakoheoneesta? ”Mukavaa tekemistä näin juuri ennen joulua”, sanoo Juho palautteessaan ja liittää vielä mukaan viestin pakopelissä käytetyllä salakirjoituksella. ”Hauskaa yhdessä tekemistä, haasteellisia tehtäviä kemiasta, oivaltamisen iloa. Voisi olla toistekin!” kirjoittaa Henna.
Tässä pelissä olisi muuten hyvä ohjelmanumero kemian opettajien pikkujouluihin. Vaativuus on testattu riittäväksi huippuopiskelijoilla ja -opettajalla (enkä tarkoita nyt itseäni). Markkinarako taitaa kuitenkin olla niin pieni, etten ehkä vielä koputtele yrityshautomoiden ovia. Saa toki ottaa yhteyttä!
Jos haluaa suunnitella oman pakopelin, voi alkuun lukea Marika Lähdeniemen ja Mira Kiurun opinnäytetyön kaksi viimeistä liitesivua. Lisäisin heidän ohjeisiinsa dokumentoinnin tärkeyden. Pakopelin jokainen vaihe ratkaisuineen kannattaa kirjoittaa tarkasti muistiin. Näin pelaajille on helppo antaa vinkkejä ja pakopeli on vaivatonta ottaa käyttöön vaikkapa taas vuoden päästä.
Opetuksellinen pakohuone pitää yleensä koota joka kerraksi uudelleen. Jos pakohuoneen esineistä kirjoittaa luettelon, mikään tavara ei pääse unohtumaan. Parasta olisi tietysti, jos esineitä voisi säilyttää pysyvästi yhdessä paikassa. Kun lisäksi kirjoittaa luetteloon kunkin esineen paikan huoneessa, luetteloa voi käyttää tarkistuslistana aina ennen seuraavien pelaajien saapumista. Sitä tuskin tarvitsee pelätä, että opiskelijat eivät saapuisi näille tunneille.