Valkemistin aineistopankkiin tulee jokaisesta lukion kemian kurssista uuden ja vanhan opetussuunnitelman mukaiset väli- ja kurssikokeet, yhteensä 60 koetta. Kuhunkin kokeeseen annetaan malliratkaisu pisteitysohjeineen.

Välikoealueeseen kuuluvat aiheet, jotka kurssin oppimispolussa käydään ennen välikoetta. Välikokeissa on tarkoitus harjoitella nopeutta, joten niiden aikarajat ovat tiukkoja. Ihannetapauksessa koe jää hieman kesken. Kurssikoealueeseen kuuluvat kurssin kaikki aiheet. Kurssikokeissa on ohjeelliset aikarajat, mutta ne voi ylittää.

Valkemistin kokeissa on kolme vaikeustasoa: koe, koetus ja koettelemus. Kokeet perustuvat vain perusoppimispolun aiheisiin. Koetukset ja koettelemukset sisältävät asioita koko perusteellisesta oppimispolusta. Kaikissa koetyypeissä on eri tehtävät, joten jokaisesta kurssista voi tehdä kolme erilaista välikoetta ja kolme erilaista kurssikoetta, joko uuden tai vanhan opetussuunnitelman mukaisina.

Vaikeustasot voivat aueta parhaiten runosta:

Koe tuskaa toi
Koetus kaatoi
Koettelemus – ”Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui, niin että ne pimenivät kolmanneksen. Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö. Silloin näin kotkan, joka lensi korkealla taivaan laella ja huusi kovalla äänellä:
’Voi!’”

Koe on perustason testi, joskin se voi sisältää jonkin haasteellisenkin tehtävän. Koetus vastaa vaikeustasoltaan suunnilleen lukion kurssikoetta, joskin tehtävät voivat olla erilaisia kuin perinteisissä lukiokokeissa. Koettelemus on tukalan kiperä, joskin se pohjautuu perusteellisen oppimispolun aiheisiin.

Koettelemusten tehtävät ovat parhaimmillaan ennen näkemättömiä, vaikeita ja ennennäkemättömän vaikeita. Siten ne tarjoavat haasteita kaikista osaavimmillekin opiskelijoille. Lisäksi ne totuttavat samanlaisiin tuntemuksiin, joita lääketieteellisen valintakoe useimpina vuosina herättää. Oleellista ei ole niinkään yksittäisen vaativan tehtävän ratkaiseminen vaan kyky kohdata pelotta uudentyyppisiä tehtäviä.