Olomuodon muutoksista ja muutoksia muistuttavat sanat

Tähän aikaan vuodesta kun vesi ei oikein tunnu osaavan päättää, esiintyisikö se kiinteänä vai nestemäisenä, lienee paikallaan käsitellä olomuodon muutoksia.

Aineen olomuodot ovat kiinteä, neste ja kaasu. Kiinteä ei tosin ole substantiivi, joten kaasujen ja nesteiden ohella emme puhu kiinteistä vaan kiinteistä aineista.

Muutos kiinteästä nestemäiseksi on sulamista, ja muutos nestemäisestä kiinteäksi on jähmettymistä. Kun neste muuttuu kaasuksi, kyseessä on höyrystyminen. Kun kaasu muuttuu nesteeksi, puhutaan tiivistymisestä. Suora muutos kiinteästä aineesta kaasuksi on sublimoitumista, ja vastakkainen muutos kaasusta kiinteäksi aineeksi on härmistymistä.

Olomuodon muutokset ovat peruskäsitteitä, mutta joskus jokin nimitys pääsee unohtumaan. Tällöin voi auttaa, jos muistaa sen, mikä monella on onnistuneen pääsykokeen jälkeen syksyllä edessään: sulhojahti. Sanassa on vihjeeksi neljän perusmuutoksen alkukirjaimet ilman ääkkösten pisteitä.

Härmistymisen muistaa vaikkapa seuraavasta lorusta: kun vesi yön aikana tuulilasiin härmistyy, autoilija siitä aamulla harmistuu. Sublimoitumiseen viittaava Subutex taas on tunnetusti kiinteä tabletti, mutta kun sen ottaa, niin on kohta ihan kaasuissa.

Nuolia lumihiutaleen, pisaran ja pilven välillä sekä sanat sub, sul, ho, jah, ti ja harmi.
Ei tule koevastauksista traumoja, kun on etukäteen katsellut olomuodon muutosten alkukirjaimia ilman treemoja.

Mainituilla kuudella olomuodon muutoksella on nämä vakiintuneet nimet, joten muita ei pidä käyttää – ehkä sublimaatiota lukuun ottamatta. Tarjokkaita kyllä olisi.

Jäätyminen on jähmettymistä, mutta sanan käyttöalaa on vaikea määritellä. Ainakaan sula uudenvuodentina ei jäädy jähmettyessään vesisangossa. Jäätymistä ei ole kuitenkaan varattu vain vedelle: ”Jäätyy elohopea, jäätyy maa, vaan ei jäädy lampaansyöjän veret!” vannoo Veikko Huovisen Hamsteri.

Englanniksi jähmettyminen on jäätymistä tarkoittava freezing. Suomeksikin puhutaan hieman epäjohdonmukaisesti jäätymispisteen alenemasta, kun tarkoitetaan ilmiötä, johon esimerkiksi teiden suolaus perustuu. Jäätymis- tai jähmettymispisteen asemesta käytetään tavallisesti termiä sulamispiste. Sulamispiste on lämpötila, jossa aine sulaa, kun ulkoinen paine on ennalta määritelty. Tavallinen valinta on yhden ilmakehän paine; tällöin tarkka käsite on normaalisulamispiste. Sulamislämpötila taas on muuten sama kuin sulamispiste, mutta paineella ei ole niin väliä.

Sanana jäätymisen tapainen on jäähtyminen, mutta silloin ei muutukaan olomuoto vaan lämpötila. Kiteytyminen tarkoittaa kiteisen aineen muodostumista, joko nesteestä tai kaasusta. Kiinteytyminen liittyy usein rasvoihin, etenkin pakaroihin kertyneisiin.

Suomeksi puhutaan vain sulamisesta, mutta englannissa käytetään myös sanaa fusion, jota ei tule sekoittaa fuusioon. On ilmeisesti moukkamaista kirjoittaa enthalpy of melting, kun joka paikassa lukee enthalpy of fusion.

Kiehuminen ei ole sama asia kuin höyrystyminen. Höyrystymistä tapahtuu nesteen pinnalta kaikissa lämpötiloissa, kun taas kiehumisessa syntyy kuplia nesteen sisällä kiehumislämpötilassa. Haihtuminen ei oikeastaan eroa millään tavalla höyrystymisestä – ellei sitten halua niputtaa sublimoitumistakin haihtumiseksi. Haihtumisessa on kuitenkin lopullisuuden tuntua: kun merivedestä haihdutetaan vesi pois, jäljelle jää vain suolaa, eikä pieruakaan tuo mikään takaisin Saharasta.

Höyrystyminen on siitä osuva sana, että kyseessä on oikeastaan juuri höyryn muodostuminen. Höyrystä puhutaan, kun halutaan painottaa, että kaasu on irronnut nesteestä tai kiinteästä aineesta. Nesteen kanssa tasapainossa olevan höyryn paine on kiehumislämpötilassa yhtä suuri kuin ulkoinen paine.

Kaasuuntuminen on sen sijaan yleisesti kaasun muodostumista. Jos esimerkiksi polttoaineita valmistettaessa hiili kaasuuntuu hääksi, kyseessä on kemiallinen reaktio eikä olomuodon muutos. Kaasuttaminen voi sitten jo liittyä kaasulla kyllästämiseen tai köröttelyyn kyllästymiseen.

Tiivistymistä voisi sanoa myös kondensaatioksi, mutta se sekoittuisi suotta kondensaatioreaktioon. Toisaalta rakennusalalla puhutaan mieluusti kondensaatiosta ehkä siksi, että siellä tiivistäminen tuntuu olevan paljon olennaisempaa kuin näissä blogiteksteissä. Tiivistyminen on nesteytymistä, mutta sitähän on periaatteessa sulaminenkin. Yleensä nesteytyksestä puhutaan kuitenkin polttoaineiden valmistuksen lisäksi vain urheilussa.

Härmistyminen tulee sanasta härmä, joka tarkoittaa huurretta tai kuuraa. Siitä huolimatta huurtuminen ei ole härmistymistä. Huurretta syntyy, kun alijäähtyneet vesipisarat jäätyvät. Kuuraantumisessa vesihöyry muuttuu suoraan kiinteään olomuotoon ja tuloksena on kauniita kiteitä. Huurre taas on harmaita möykkyjä, jotka voivat kasaantua puiden latvoja katkoviksi tykyiksi. Kuura on siro kauris, siinä missä huurre on metsässä ryskävä hirvi. Ja kun tarkkoja ollaan, niin huurteinen, jonka tänne asti jaksanut lukija vähintään ansaitsee, on itse asiassa huuruinen.

Kommentoi tai kysy aiheesta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s